Deprecated: preg_replace(): The /e modifier is deprecated, use preg_replace_callback instead in /var/www/fs1/2/suomenbu/public_html/palsta/Sources/Load.php(225) : runtime-created function on line 3
Rescue-narttu


Sivuja: [1]
Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Rescue-narttu  (Luettu 2638 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Minna P
Raaka biffi
*
Poissa Poissa

Viestejä: 3


Profiili Sähköposti
« : Lokakuu 30, 2014, 15:45:26 »

Hei, rekisteröidyin juuri äsken tälle palstalle, koska tarvitsemme todennäköisesti apua kokeneemmilta bulliharrastajilta lähiaikoina.

Asun täällä Liettuassa ja tapahtui niin, että huomasin bullterrierinartun etsivän kotia koiratarhalla. Koska koira näytti ilmoituksessa vähintäänkin avun tarpeessa ja väärässä paikassa olevalta: http://www.gyvunupaieska.lt/lt/animal/view/id/35235 ja pelkäsin koiran joutuvan ns. vääriin käsiin, kysyin bullterrieriharrastajatutultani löytyisikö Suomesta mahdollisesti tälle koti. Kun kuulin että todennäköisesti löytyy, rupesimme järjestämään koiraa tänne meille Vilnaan. Mullahan ei ole varsinaista kokemusta bulleista, jonkin verran toki tiesin etukäteen, mutta varsinkin nyt vajaa vuorokausi Letan saapumisen jälkeen huomaa että oma lähinnä porokoiriin ja collieisiin tottunut koiranlukutaito ei välttämättä riitä.

Leta on kohta kuusi-vuotias eikä sillä ole rekisteripapereita (ainakaan mukana kulkeutuneita) mutta rokotuskirja löytyy, mistä tuo ikä siis kävi ilmi. Taustasta on vähän epämääräistä ja vaihtelevaa informaatiota, omistaja on ilmeisesti itse tuonut koiran tarhalle joidenkin muuttuneiden elinolosuhteiden takia. Etukäteen halusin tietää lähinnä onko koira aggressiivinen ihmisiä ja muita koiria kohtaan. Jälkimmäistä eivät pystyneet kokeilemaan, mutta ihmisiä kohtaan tätä kuvailtiin ystävälliseksi mutta araksi. Kun näin Letan ensimmäistä kertaa siellä tarhalla, ainoa ajatus oli vain se että otetaan koira mukaan ja viedään lopetettavaksi. Se haukkui ja murisi hyökkäysasennossa, häntä koipien välissä perimmäisessä nurkassa eikä tarhan omistaja saanut sitä otettua sieltä ilman rankkurikeppiä.

Kun koira oli kuitenkin vihdoin ulkona ja autossa, käytös oli täysin toinen. Ihan välittömästi Leta oli ystävällinen ja aika rauhallinen. Änkesi syliin ja nukahtikin siihen. Mietä oli autossa neljä ja Leta oli minun vieressäni/sylissäni, mutta jostain syystä kiintyi heti matkan aikana erityisesti vieressäni istuneeseen Ewaan. Kun päästiin perille ja oman koirani kanssa meillä odottanut Marelina tuli ulos tutustumaan Letaan, tämä olikin yhtäkkiä varautunut eikä suostunut ottamaan namia kädestä. Sen sijaan vähän aikaa kierreltyään Leta hyppäsi Marcelinaa kohti ja otti kädestä. Ei lujaa, mutta ihan tuntuvasti. Tämä toistui kun kokeilimme uudelleen. Olin vähintäänkin hämmentynyt kun koiran käytös oli noin erilainen ja aivan yhtäkkiä.

Käveltiin aika pitkään ulkona ennen sisälle tuloa (mun oma koirakin oli mukana, mutta ei toistaiseksi olla varsinaisesti tutustutettu eli ovat eri huoneissa) ja sisällä Leta oli Marcelinaakin kohtaan ihan ystävällinen, tosin paljon välinpitämättömämpi kuin minua ja varsinkin Ewaa kohtaan. Aamulla käytiin taas lenkillä ja Leta oli huomattavasti rennompi kuin eilen illalla. En tosiaan osaa arvioida mitä sen mielessä liikkuu muista koirista. Kävelivät siis oan koirani kanssa parin metrin etäisyydellä toisistaan ihan sen kummempia riehumatta ja haistelivat hihnassa lyhyesti enkä yhtään osannut lukea millä mielellä Leta on.

Aamupäivällä käytiin myös alustavassa eläinlääkärintarkastuksessa, Letalla on siis rokotuskirja, mutta ei sirua ja rokotuksetkin ovat juuri menneet umpeen. Jalassa ja kaulassa on hiertymät sekä joitain toistaiseksi tunnistamattomia punaisia täpliä ihossa, mutta sopivaa kuonokoppaa ei löytynyt ja Leta ei antanut eläinlääkärien koskea kunnolla, joten päätettiin jättää varsinainen tutkimus seuraavaan kertaan eli kymmenen päivän päähän jolloin rokotukset voidaan laittaa (matolääke annettu tänä aamuna). Leta siis pelkäsi silminnähden ja murisi eläinlääkärille uhkaavasti. Minulle ja Ewalle Leta ei missään vaiheessa edes ahdistettuna näyttänyt aggressiivisuutta. Koska kuonokoppa oli vähän liian iso, Leta pääsi näykkäämään molempia eläinlääkäreitä ja tutkimukset päätettiin tosiaan siirtää ensikertaan ja siihen kun mahdollisesti olemme löytäneet paremman kuonokopan.

Vielä eläinlääkärikäynnin jälkeen kotona tapahtui niin, että Ewa ja Marcelina kävivät ulkona tupakalla, itse olen täällä makuuhuoneessa oman koirani seurana. Kun he tulivat tupakalta, tuli Ewa ovesta ensin ja sulki sitä niin ettei Leta pääse karkaamaan ja vasta tämän jälkeen tuli Marcelina. Leta juoksi Marcelinaa kohti muristen, mutta ei purrut. Tämän jälkeen se siirtyi vain syömään puruluutaan. Voi olla, että se ei heti tajunnut että ovesta tulee tuttu?

No niin, siinäpä keskeisimmät tapahtumat tähän mennessä. Pyydän siis apua koiran käytöksen arviointiin ja vapaasti saa muutenkin kommentoida. Olen täysin tietoinen että otimme tässä nyt vähän riskin, mutta ajatukseni oli siis saada koira pois kehnolta tarhalta ja estää sen päätyminen joillekin pullistelijoille (täällä rodulla on kaikesta päätellen paljon hurjempi maine kuin Suomessa). Jos koirasta ei ole eläjäksi tai sitä kukaan täyspäinen rodunharrastaja ei suostu ottamaan, olen varautunut myös lopettamaan koiran. Tähän mennessä vaikuttaisi kuitenkin että koira olisi oikealla omistajalla oikein mukava kaveri. Vähän on käynyt mielessä sekin, josko pitäisimme koiran itsellä mutta en todellakaan voi sanoa olevani ihanteellinen bullin omistaja ja lisäksi lähiaikoina on edessä muutto eikä sen jälkeisestä asuinpaikasta ole vielä täyttä varmuutta. Ja, mikä tärkeintä, en voi pitää koiraa joka ei tule toisen koirani kanssa toimeen. Mutta tämähän on vielä auki.
tallennettu
Minna P
Raaka biffi
*
Poissa Poissa

Viestejä: 3


Profiili Sähköposti
« Vastaus #1 : Lokakuu 31, 2014, 15:16:04 »

Pahoittelen sekavaa kertomusta, nyt muutama selkeä kysymys josko joku viitsisi vastata. Leta hyppii sohvalle leikkimielisesti, heiluttaa siis häntää ja tulee ihan mielissään alas pyynnöstä mutta villiintyy sitten hyppimään lisää. Olen tehnyt niin, että en reagoi hyppimiseen mutta tarjoan toisessa huoneessa namia tai lelua että sohvaleikki unohtuisi. On toiminut toistaiseksi, bullilla vaikuttaa olevan lyhyt muisti vai viekö Leta minua tässä nyt 6-0? Siis, ketjuttaako se tapahtuman ehkä niin, että kun ensin vähän hyppii olkkarissa niin saa palkan keittiössä? Jos, niin miten muuten rauhoittaisin tilanteen?

Toinen ongelma koskee Letan omia tavaroita ja paikkaa. Letalla on siis oma makuupaikkansa, jossa se myös mielellään makoilee ja nukkuu yönsä. Aluksi Leta selvästi halusi peittelyä viltillä (täällä on ehkä vähän viileä), mutta nyt reagoi makuupaikalla olevan viltin koskemiseen murisemalla vähän. Lisäksi Leta kuljettaa makuupaikalleen kaikenlaista tavaraa, kuten kenkiä. Luopuu näistä luvattomista löydöksistä ihan nätisti pyytämällä, mutta ei suostu luovuttamaan niitä jotka on jo saanut sinne vietyä. Olemme pyytäneet Letan toiseen huoneeseen ja ottaneet tavarat kun se on muualla. Pitäisikö tehdä jotenkin toisin? Omilta koiriltani ottaisin kaiken luvattoman suusta vikka murisevatkin, mutta tietenkin tunnen ne paremmin.

Minun silmääni bullterrieri on hirveän ilmeetön enkä osaa tosiaan arvioida mitä sillä on mielessään lähinnä toisista koirista. Leta alkaa täristä muita koiria nähdessään, mutta ei hauku eikä murise, joskus vähän kiskoo kohti mutta äänettömästi. Karva on niin lyhyttä että on vaikea nähdä ovatko niskakarvat pystyssä vai eivät. Löytyisikö jotain vinkkejä tähän? Huomattavasti isomman koiran kohdalla Leta pyrkii karkuun. Koska sillä selvästi on trauma, en ole esitellyt omaa koiraani Letalle vielä tänäänkään.

tallennettu
Herle
Raaka biffi
*
Poissa Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 23



Profiili WWW Sähköposti
« Vastaus #2 : Marraskuu 03, 2014, 11:23:19 »

Hei
Vaikea sanoa, mitä koiran mielssä liikkuu, kun ei tunne koiraa. Mutta koiralla on selkeästi traumaattinen lähimenneisyys. Eikä sen muustakaan menneisyydestä ole mitään tietoa.
Koira tarvitsee rauhaa ja selkeät johdonmukaiset säännöt. Esim. säännönmukaiset arkirutiinit voisivat rauhoittaa koiraa.
Bulli on kovatahtoinen koira. Saattaa kokeilla samaa asiaa vuosikausia uudestaan ja uudestaan.
Makupaloila ohjaaminen toimii yleensä hyvin. Koirakoulun kursseilla käyminen saattaisi auttaa yhteyden ja luottamuksen muodostumiseen välillenne.
tallennettu

Kuvassa on Roope bulli.
*In Memoriam Nooakin arkin Roosa*
Minna P
Raaka biffi
*
Poissa Poissa

Viestejä: 3


Profiili Sähköposti
« Vastaus #3 : Marraskuu 08, 2014, 01:38:40 »

Siirryin tuonne Facebookin Bulliasiaa-ryhmään keskustelemaan kun täällä oli niin hiljaista enkä sitten muistanut käydä enää täällä edes katsomassa. Hyviä neuvoja on jo saatu Smiley
tallennettu
Sivuja: [1]
Tulostusversio
 
Siirry: